The Great Compromise: Reconciling Federal Power and States' Rights at the Constitutional Convention

Historianiassa on useita taisteluja käytyä, joissa voittajia ei ole ollut helppo tunnistaa selkeästi. Yksi näistä kamppailujen kokonaisuuksista oli “Great Compromise” eli Suuri Tasapainottaminen, joka syntyi Amerikan perustuslakikirjoituksessa vuonna 1787. Tähän historiallisen merkityksen omaavaan tapahtumaan liittyi vahvasti yksi miehiä, jotka ovat jääneet Yhdysvaltojen historiassa vähemmän tunnetuksi: Patterson, William Paterson.

Patersonin asema New Jerseyn valtuuttajana perustuslakikokouksessa oli keskeinen. Hän vastusti ehdotusta, jossa edustajat olisivat valinneet kongressin jäsenet osavaltioiden väkiluvun mukaisesti. Paterson näki, että tämä järjestelmä suosiisi suuria osavaltioita ja vähentäisi pienempien osavaltioiden ääntä demokraattisessa prosessissa.

Hänen ehdotuksensa, “New Jersey Plan” (New Jerseyn Suunnitelma), perusti edustuksen tasa-arvoiseen malliin, jossa jokaisella osavaltiolla olisi sama määrä äänioikeutta kongressissa riippumatta väkiluvusta.

Perustuslakikirjoitusprosessissa syntyi kiista kahden eri näkökulman välillä: suurten ja pienten osavaltioiden edustajien välillä. Suuret osavaltiot, kuten Virginia, kannattivat Virginia Plania, jossa edustajamäärää vahvistettaisiin väkiluvun perusteella. Pienet osavaltiot vastustivat tätä järjestelmää, koska se heikentäisi heidän poliittista valtaa.

Patersonin New Jersey Plan oli ratkaiseva vaihe tässä kiistassa. Hänen ehdotuksensa johti lopulta “Suureen Tasapainottamisessa” (Great Compromise), jossa luotiin kaksikamarinen kongressi: edustajainhuone ja senaatti.

Kamaril	Edustajamäärä	Valintaperuste
Edustajainhuone	Väkiluvun perusteella	Vaaleilla
Senaatti	Kaksi jäsentä joka osavaltiolta	Osavaltion parlamentin valitsemat

Tämä tasapaino ratkaisi ristiriidan ja teki mahdolliseksi Amerikan perustuslain hyväksymisen. Suuret osavaltiot saivat edustamisen väkiluvun mukaan edustajainhuoneessa, kun taas pienet osavaltiot säilyttivät vaikutusvaltaa senaatin kautta.

Patersonin rooli “Great Compromisessa” oli keskeinen ja osoitti hänen kykynsä löytää kompromissi vaikeassa poliittisessa tilanteessa. Hänen strategiansa, joka yhdisti kahden vastakkaisen näkemyksen parhaat puolet, vaikutti merkittävästi Yhdysvaltain perustuslain syntymiseen ja loi pohjan Amerikan demokraattiselle järjestelmälle.

Vaikka Patersonin nimi ei ehkä ole tuttu kaikille amerikalaisille, hänen osuutensa Amerikan historiassa on arvokasta. Hän oli mies, joka ymmärsi kompromissin tärkeyden demokratiassa ja jonka näkemys loi pohjan Yhdysvaltojen liittovaltion vahvistumiselle.

Patersonin perintö

William Patersonin merkitys ei rajoitu “Great Compromiseen”. Hän toimi New Jerseyn kuvernatuurina, Yhdysvaltain senaattorina ja oli myös tärkeä hahmo New Jerseyn osavaltion oikeusjärjestelmän kehittämisessä. Hänen elämänsä on esimerkki siitä, kuinka tavallinen mies voi jättää pysyvän jäljen historiin.

Patersonin historia opettaa meille kompromissin tärkeydestä demokratiassa ja muistuttaa meitä siitä, että tasa-arvoinen edustaminen on yksi Amerikan demokraattisen järjestelmän perustava osa.